Julkisuuden hallinta ja IMOn opetus Seinäjoelle

A.o.   mielipidekirjoitus oli torstaina 23.3. -17 Ilkassa -  vaikka tuohon lehtileikkeen kulmaan olenkin näköjään kirjannut jo 22.3. (keskiviikko).  ;) 


" Julkisuuden hallinta maatalousopetuksessa

Otsikoissakin on kirjoitettu, että ammattikorkeakoulu selvittää maatalouden teoriaopetuksen siirtämistä Seinäjoen kampukselle.   Otsikko johtaa harhaan.  Kyse on käytännössä koko opetuksen siirtämisestä Seinäjoelle.  Ilmajoelle jäisivät kesällä pidettävä kasvinviljelyn kenttäkurssi (2+1 viikkoa), navetta- ja traktoriharjoitukset (2 tunnista 2 viikkoon; monelle vapautus aiemmin hankitun osaamisen perusteella) ja satunnaisia opintokäyntejä pelloilla, navetassa tai metsissä, pisimmillään päivän tai kahden jaksoja. 

 Edellisistä opiskelija saa 7 opintopistettä, netistä löytyvän opetussuunnitelman mukaan.  Koko agrologikoulutus koostuu 240 opintopisteestä.  Eli Ilmajoella pidettäväksi jäisi vajaa 3 % opetuksesta.   Mielestäni ei ole asiallista antaa mielikuvaa, että vain osa opetuksesta siirtyisi Seinäjoelle.

Heikki Koskimies, Ilmajoki"

Keitä ne on ne sankarit

Olin kuulemassa Ilmajoella vaalipaneelia.  Työväentalolla oli ihmisiä paikalla paljon – onnittelut järjestäjille, demareille!  Juontaja Terhi Pirilä-Porvali veti tilaisuuden hienosti.  Paneelissa istuneetkin pärjäsivät hyvin.  Ja olivat, kuten tavataan sanoa, liikuttavan yksimielisiä kysyttiin sitten ratkaisuja mm.  kunnan velkaantumiseen, omaishoitajien tukemiseen tai Ilmajoen keskustan kehittämiseen. 

Omaishoidosta yhtä mieltä

Panelistit:  Martti Mannersuo, Markku Koskela, Matti Koivuluomu,

Esa Niemistö ja Juhani Pakkala

Monet asiat kuten em.  keskustaajaman kehittäminen tai omaishoitajien tukeminen olivat asioita, joissa ei oikeasti uusia ehdotuksia kuultu – enkä yhtään ihmettele.  Tietenkin panelistit, kuten minäkin, olemme sitä mieltä, että omaishoitajia pitää tukea.  Esimerkiksi järjestämällä heille taukoja, sijaisapua työssään, ja rahallinenkin tuki on tärkeää, mutta varsinaista kuningasideaa siitä miten muuttaa/parantaa omaishoitoa ei kukaan esittänyt.  Ja se olisikin ollut uutispommi.

Samoin kävi Kauppakadun kehittämisen kanssa; tiet halutaan laittaa kuntoon, huolehtia siististä ulkonäöstä ja vielä avata Palon siltakin autoille.  Mutta siihen ei löytynyt ratkaisua miten suuri trendi kirkonkylien vetovoiman vähenemisestä käännetään.

Sankarit kehityksen tekijöinä

Päättäjät olivat siis liikuttavan yksimielisiä eikä oikeasti uusia esityksiä kuultu.  Tästähän meitä syytetään, ja haukutaan jees-miehiksi.  Mutta tarvitseeko kunnan luottamusmiehen olla sankari, suuri vaikuttaja ja muutosvoima?  Olisihan se hienoa olla historiallinen henkilö, joka muuttaa kaikki asiat parempaan.  Mutta todellisuudessahan muutos tai kehitys etenee vain harvoin nykäyksinä, nykäyksinä joiden takana ovat sankarit, suurmiehet tai – naiset.

Kuitenkin vaalikoneissa kysymykset olettavat, että meillä ehdokkailla on kaikilla oma agenda, oma ohjelma, ja tietysti sankarimielikuvat ovat tiukassa omassa päässämme.  Että me, ehdokkaat tai äänestäjät, olemme elokuvissa kuvattuja ”hyviksiä”, jotka vievät Mooseksen tavoin kansan erämaan halki uuteen onnelaan. 

Taistelevat sijaissankarit

Näinhän kuntademokratia ei toimi.  Tavallisesti olemme kuin illan vaalipaneelin osanottajat.  Viemme asioita eteenpäin keskinkertaista vauhtia ja äänestämme asioista monesti yli puoluerajojen.  Hyvät asiat ovat hyviä, kuten uusi päiväkoti keskustaan, kaikkien mielestä.  Mutta eroja on silti – paneelissakin välähti esille ero päiväkodin toiminnasta; onko se kunnan omaa tuotantoa vai ostetaanko palvelu yksityiseltä?

Sankareita kuitenkin kaivataan, jos ei oikeita, niin sijaisia.  Kun me tavalliset edustajat emme sitä roolia osaa ottaa, niin sen ottavat yhden asian liikkeet tai jonkin asian vastustajat.  Parhaita teemoja sijaissankareille nyt ovat tuulimyllyt ja pakolaiset sekä aina väärin toimiva kunnan johto.  Niitä vastustamalla, hyvin tai huonoin perustein – kumpiakin on – saa kantaa sankarin viittaa eli puolustaa kuntalaisia vanhojen puolueiden, pienen piirin tai jonkun muun klikin typeryyksiltä.  Siis typeriksi leimatuilta asioilta.

Heikki Koskimies, ehdokasnro 50

Vaalityötä vaalikoneella -

 kunnan työntekijöiden määrää ei muuteta joukoittain vaan yksilöittäin

Vaalikoneet ovat hyviä, niihin vastatessa omatkin mielipiteet kirkastuvat.  Siitä huolimatta täyttäminen on usein keljua, kun kysymys ei vastaa omaa käsitystä asioiden kulusta.

Mistä minä tiedän...

Täytin nimittäin eilen Ilkan ja Pohjalaisen vaalikoneen.  Siellä kysytään mm.  onko kunnan viranhaltijoiden määrää vara vähentää.  Siihen vastatessa ensimmäisenä tulee mieleen ”mistä minä sen tiedän”.   Vaikka tarkastuslautakunnan pj:nä kunnan palkkakuluja olenkin jo päässyt monesti tutkimaan, ei se tilinpito kerro töiden tai tekijöiden tarpeellisuudesta; siitä että tehdäänkö turhia töitä tai onko peräti työntekijöissä turhia. 

Julkinen vs.  yksityinen

Seuraavaksi kysymyksen vastatessa tulee mieleen, että usein sanotaan, että julkisella sektorilla on töissä liikaa ihmisiä.  Ja ainakin on totta, että kuntien, valtioiden kuten myös oman työnantajani koulutuskuntayhtymän yms.   töissä olevien ihmisten määrä on moninkertaistunut sitten 60-luvun.   Samaan aikaan on laskettu, että ns.  tuotannollisissa töissä, usein vientiteollisuudessa, pitäisi olla enemmän väkeä, jotta julkinen sektori pystytään rahoittamaan.  Vaikea kysymys missä on tasapaino näiden kahden välillä, sillä yksityinen, se tuottavaksi kutsuttu osa, on puolestaan riippuvainen julkisen osan palveluista, kouluista, poliisista, maanteistä jne.    

Neljä virkamiestä työllistää

Kolmantena tulee mieleen sanonta, että neljä virkamiestä työllistää jo viidennen, eli että hallinnolla ja muillakin töillä on vahva taipumus pöhöttyä.  Asia on mielestäni selvä, näin tapahtuu ja siinä mielessä kunnan luottamusmieshallinnon pitää aina ”tarkasti kammata” kunnan tehtävien määrää.

Käsiä tarvitaan

Neljäntenä asiana päässäni on ajatus, että onko meillä nyt tarpeeksi tekijöitä moniin töihin.  Ehditäänkö huolehtia viemäriverkon kunnossapidosta, ehditäänkö huolehtia mm.   Palon vanhan riippusillan korjaustarpeista, ovatko kaikki päivähoidon lapsiryhmät sopivan kokoisia, pystytäänkö vammaisten palvelut hoitamaan vai joudutaanko ostamaan kalliimpia ostopalveluita, onko kunnan elinkeinotoimi tarpeeksi vahva jne?  En edes pysty yksinkertaisesti kaikkiin esimerkkeihin vastaamaan, mutta aivan selvää minulle on, että näissäkin asioissa olisi erinomaista olla enemmän eikä vähemmän tekijöitä.

YT:t ja työkierto

Neljäntenä asiaan vaikuttavat lakisääteiset asiat kuten YT-neuvottelut.  Kunta on iso organisaatio, ja kunnan väen vähentämisessä kyse onkin ehkä enemmän työkierrosta ja sisäisestä rekrytoinnista.  Vaikka yksi tehtävä voitaisiin poistaa, on mahdollista, että sen hoitajalle löytyy muita töitä.  Karkeissa tilastoissa se ei näy väen vähenemisenä, mutta on silti sekä järkevää resurssien käyttöä sekä myös palvelujen paranemista.

Ratkaisu tehtävä kerrallaan

Näillä perusteluilla on vähän vaikea vastata kyllä/ei kysymykseen ”Kotikuntani viranhaltijoiden määrää on vara vähentää?”.   Asia tulee kunnanvaltuutetulle todeksi, kun päätetään uusien tehtävien perustamisesta tai täyttämisestä.  Ne päätökset on tehtävä tapauskohtaisesti ”tarkalla kammalla harjaten”, edellisiä näkökohtien miettien ja vielä mistä rahat otetaan, ja mitä sillä saavutetaan.

Heikki Koskimies, ehdokasnro 50

Ilmajoki (Peurala)