Miksi kannatin tuulivoimakaavaa

 

Kannatin valtuustossa joulukuussa 2020 tuulivoimakaavan hyväksymistä syystä, että tuulivoima on tehokasta.  Yhden ison tuulimyllyn rakentamiseen uhrattu energiapanos tulee takaisin jo puolen vuoden käytön aikana (ks. esim. fiche1ang.qxd (iec.ch)  Electricity Generation Options: Energy Payback Ratio  ja https://www.inderscience.com/offer.php?id=62496   Comparative life cycle assessment of 2.0 MW wind turbines) *.   Samalla käyttövoima, tuuli, uusiutuu täysin ihmiskunnasta riippumatta, auringon säteilyn ja maan pyörimisen ansiosta.

 

Ratkaisu ei ollut helppo.  Valtuutettunakaan ei yleensä olla tilanteessa, jossa on vastattava muiden ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista.  Moni kertoo myllyjen äänen ja välkkeen häiritsevästä vaikutuksesta.   Mutta varta vasten Ilmajoellakin osin tehdyssä tutkimuksessa ei ainakaan äänen merkitystä pystytty toistamaan, ääni ei aiheuttanut häiriöitä.  Tosin tutkijat kertoivat, että tavallinen korvin kuultava myllyjen ääni muutti äänimaiseman, taustamelun koealueella ns.  kaupunkimaiseksi.  Iso harmi sekin, mutta kuitenkin suhteellisen pieni esim.  kantatie 67:n tuottamaan jatkuvaan meluun.

 

Luontoarvot ovat toinen vakavaa pohdintaa aiheuttava haitta tuulimyllyissä.  Niiden parhaat sijoituspaikat ovat alueen korkeimmat mäkiseudut, eli käytännössä alueet, jotka ovat jääneet vähemmälle ihmisen vaikutukselle.  Asia korostuu varsinkin, jos tuulimyllyjen suojaetäisyyttä ihmisasumuksista venytetään.  Jokainen metri poispäin ihmisasutuksesta on metri kohti kettujen ja riekkojen reviirejä.   Siksi en halua kasvattaa suojaetäisyyksiä.

 

Maisema – sehän on vain komistunut tuulimyllyjen ansiosta.   Mielestäni myllyt ovat hienoja, jopa kauniita tummaa taivasta vasten.   Kohtuus tietysti tässäkin, jossain vaiheessa ehkä silmä pökkää…

 

Raha.  Jos tuulivoimakaava olisi hyväksytty, ja myllyt rakennettu, olisi meillä ollut mahdollisuus suuriin verotuloihin.  Nyt Santavuoren myllyt tuottavat kunnalle noin 300000 euroa (mikä vastaa esim.  5 keskipalkkaisen opettajan palkkakustannusta). 

 

Huomatkaa myös, että kyse oli nyt kaavasta, ei tuulimyllyjen rakentamisesta.

 

Heikki

 

Ps.  Yksi ilo tuulimyllykaavasta minulle oli.  Tosin jälkikäteen.  Kävin kaava-asian ja lausuntojen herättämänä patikoimassa poikani kanssa kolme mahdollista myllyjen sijoitusaluetta joulun ajan välipäivänä.  Kerran vähän eksyttiin ja kerran myös ”mulittiin”.

 pps.  Koska vaatimattomuus kaunistaa ;), kerron vielä valtuusto hylkäsi tuulivoimakaavan äänin 33-2 (minä ja Ahti olemme nuo kaksi).  Kaava hylättiin sen takia, että Ilmajoella nousi suuri vastustus tuulimyllyjen rakentamiselle, niiden äänihaittojen takia.

Laiskat päättäjät

 

Miksi me ehdokkaat olemme laiskoja?  Tai emme ota kantaa?  Tai vältämme vastuuta?  -Luulen, että tälläisiä kysymyksiä tulee mieleen niin ehdokkaille kuin äänestäjille.   Miksi emme kuuluta julki kantaamme Koskenkorvan - mahdollisen - uuden koulun rakentamisesta?  Miksi emme taistele Palon sillan avaamiseksi autoliikenteelle?   Miksi emme järjestä AP-IP toimintaa kaikille koululaisille?   Miksi emme palkkaa sijaisia päiväkoteihin?

Siksi, että emme ole niin tulisieluisesti jonkin asian kannalla.  Siksi, että moni meistä ymmärtää, että rahan ja resurssien panostaminen vaikka e.o.  listan Palon sillan painorajoitusten nostamiseen, on poissa jostain muualta, esimerkiksi päivähoidon sijaisilta.  Vaikka raha ei olekaan korvamerkittyä. 

Siksi, että asiat ovat monimutkaisia ja hankalia.  Kuten uusi koulu Koskenkorvalle.  Syksyllä kävi hyvin ilmi, että pelkästään Västilän ja Korvan ”koulupiirien” asukkaiden käsitykset koulun sijainnista ei olekaan helppo juttu.  Nämä kaksi aluetta sijaitsevat aivan ns.  puuronsilmässä, mutta se ehkä tekeekin asiasta vaikean.  Punnitaan sitä mistä mahdolliselle uudelle koululle on pyörä- tai jalankulkumatka.  Muista kylistä katsottuna, kahdesta tai kolmesta kylästä, sijainti on ehkä helpompi asia, mutta oman koulun menettäminen sitäkin vaikeampi.   Näiden ristiriitojen, solmujen, ratkaisemiseen tarvitaan sekä voimakastahtoisia ihmisiä, tahtopoliitikkoja, mutta yhtä lailla myös harkitsevia kompromissin tekijöitä.  Onneksi suurempi osa meistä kuuluu jälkimmäiseen ryhmään, jotta saamme aikaan myös päätöksiä eikä vain valituksia.