A.o.  juttu, mielipidekirjoitus oli Ilmajoki-lehdessä 20.5.-21.  Melkein saman mielipidekirjoituksen olen lähettänyt ja saanut lehteen jo kaksissa edellisissä vaaleissakin.  Olen myös edelleen samaa mieltä.   

 

 

Onnellisuuden edellytykset

Maaseutukunnille hyvä elinkeinopolitiikka on olemassaolon edellytys.  Ensinnä kuntien asukkaat, ihmiset, tarvitsevat elinkeinoja hankkiakseen elantonsa.  Toiseksi vilkas elinkeinoelämä on kunnan oman päätösvallan edellytys.  Viimeiseksi, toimiva paikallistalous tuottaa aineksia itsetunnolle – tunnemme olevamme jostain kotoisin.

Ilmajoella elinkeinotoimi ja yrittäjyyden edistäminen on hoidettu hyvin; meillä on hyviä tekijöitä ja erinomainen sijainti.  Silti siihen pitää satsata.  Ilmajoella on tärkeää saada uusia työpaikkoja omaan kuntaan.  Työpaikkaomavaraisuutemme on nimittäin huono.

Seinäjoen kaupunki on meille sekä mahdollisuus että uhka.  Sieltä löytyy työpaikkoja meistä monelle ja palveluja joka lähtöön.  Silti Ilmajoen ei pidä tyytyä olemaan vain hyvälaatuinen asuinkunta, kehyskunta.  Parempi on, että Ilmajoella on omaa tuotantotoimintaa, yrittäjyyttä ja yhteiskunnan laitoksia, esim.  opiskelupaikkoja.  Siksi kunnan keskustan kehittäminen on tärkeää; sen palvelut ja houkuttelevuus ovat osa elinkeinopolitiikkaa. 

Lyhyet työmatkat ja sujuva liikenne ovat hyväksi ihmisten elämälle ja hyvinvoinnille.  Työpaikkaomavaraisuus tuo terveyttä, päätösvaltaa ja pienentää hiilijalanjälkeä eli bensakuluja.

 

Heikki Koskimies

kuntavaaliehdokas (kesk)

 Työasioita

 

Vaalien yhteydessähän sopii, jopa kuuluu, kehua itseään eli nostaa esille vahvuuksiaan.  Minun kohdallani se tarkoittaa nyt UUMA-uudistuva maatalousopetus hanketta, joka on koko kevättalven ollut "lempilapseni".

UUMA-hankkeessa järjestämme maatalouskoulujen opettajille koulutusta, esim.  miten altakastelu vaikuttaa viljasatoon tai miten samalla tekniikalla voi vähentää hiilipäästöjä.  Hankkeen toinen, yhtä tärkeä, tehtävä on lisätä maatalouskoulujen tuotantoaineiden, ensisijassa pelto- ja kotieläinopettajien yhteistyötä.   

Itseäni on jo pitkään vaivannut, että en tunne muiden saman alan koulujen tilannetta, en tunne niiden koulutuksen tapoja enkä sisältöjä.  Tulee ainakin tunne, että en tiedä missä alalla ollaan menossa.  Kollegoiden tapaaminen varmasti auttaisi hahmottamaan tilannetta ja silloin myös toimimaan opettajana oikealla tavalla, keskittyä paremmin oikeisiin asioihin. Viime vuosina olen huomannut, että en ole yksin tämän tunteen kanssa, eli jotain tarttis tehrä...

Samoin minua on vaivannut ammattitaidon ylläpito:  esimerkiksi en mielestäni osaa tarpeeksi hyvin viljavuustutkimuksen uutta osaa, kationinvaihtokapasiteetin hyödyntämistä.  En myöskään tunne mielestäni tarpeeksi hyvin kierrätyslannoitteita tai maanparannuksen vuoksi peltoon lisättäviä kuituja tai biohiilen merkitystä.  

Näillä perusteilla olin yhteydessä talvella useampaan suuntaan ja löysin Opetushallituksen tarkoitukseen sopivan rahoitusmuodon.  Helmikuussa haimme yhdessä Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän, Kpedun ja Pohjois-Karjalan Riverian kanssa hanketta.  Toukokuun alussa saimme vastauksen - rahat myönnetään. 

Ensimmäinen UUMAn tapaaminen on elokuussa Ilmajoella.  Teemana on maaperän kunto, altakastelu ja täsmäviljely sekä tavanomaisena että myös luomuna, käytännön esimerkkien eli tilavierailujen kautta.

On toinenkin asia, josta olen ollut tyytyväinen tämän vuoden aikana.  Meillä on ollut Sedulla kolmen vuoden ajan viljojen lajikekoe PlantaNova-kasvinjalostajan kanssa jonka käytännön toteuttaminen ja tekeminen on ollut minun asiani.  Nyt toiminta jatkuu hyvissä käsissä ammattikorkeakoulun puolella.   Lisäksi koulun pelloille tuli muitakin kokeita Luonnonvarakeskuksen (LUKE) toimeksiantona, ehkä siksi että lajikekokeen avulla olemme näyttäneet pystyvämme hoitamaan kokeet asiallisesti.

 

Rahaa ja luontoarvoja yhdistäen

 

Olin tänään illalla Metsäkeskuksen ”Laatuloikka luonnonhoitoon” lenkillä Seinäjoen Kyrkösjärven lähettyvillä.  Tilaisuus oli hyvä ja olin tyytyväinen, että tuli lähdettyä.  Mennessä en oikeastaan osannut odottaa mitään erityistä, en hahmottanut mitä on tarjolla, mutta olin myönteisesti yllättynyt.  Kohteita on ja suojelu ei vähennä aina metsätuloja.  

Kierroksella oma silmä harjaantui näkemään kohteita, jotka ainakin hakkuussa on syytä säästää tai joista voisi jopa tehdä sopimuksen vapaaehtoisesta, määräaikaisesta suojelusta.  Ensimmäinen pysähdyspaikka oli pienialainen, soistunut räme, kooltaan ehkä 20*30 metriä.  Ns.  metsälakikohde, ja meitä neuvottiin säästämään myös sen ja kovan maan välillä oleva vähän paremmin kasvava vaihettumisvyöhyke.   Tärkeä alue monimuotoisuuden lisäämiseksi ja paljaalla silmälläkin arvioiden hakkuumäärää ei kerry yhtään niistä puista.  Mutta jos hakisi hitaasti kasvanutta tarvepuuta ikkunan pokiin, sieltä niitä saisi.

Toinen pysähdyspaikka oli nuori mäntymetsä (10-15 m puita), jossa ensiharvennusta varten, motokuskin näkyväisyyden parantamiseksi, olisi paikallaan tehdä aluspuuston raivausta.  Poistetaan puiden vierestä  näkyväisyyttä haittaavat koivun vesat yms.  Se on tavallista hyvää hakkuun valmistelua.   Mutta seuraavaksi meille osoitettiin vähän tukevampia pajuja ja haapoja, jotka eivät kasvaneet aivan pois korjattavien mäntyjen tyvellä, näköesteenä.   Niistäon syytä jo nyt ensiharvennuksen aikaan ruveta kasvattamaan riistatiheikköä, tai jopa säästöpuita päätehakkuuta varten.

Lisäksi perehdyttiin vielä mm.   vapaaehtoiseen suojeluun, sen edellytyksiin ja korvauksiin (sama tulo 30 vuodessa kuin jos hakkaisi kaiken – siinä kohteessa missä olimme) ja ojanvarsien riistatiheikköihin.  Kaivettujen ojien varsillahan on usein tiheästi kuusia.  Niistä syntyy hyvä riistatiheikkö, ja raivaus tulisi kalliiksi.  Riistatiheikkö vuorostaan on etu sertifioinnissa; kun metsänomistajalla on tiheikköjä ja säästettyjä alueita, voi hän saada tavallisesta päätehakkuusta paremmin hinnan sertifiointikriteerien perusteella.

Siis mielenkiintoinen ja opettavainen ilta, hyötyä rahassa ja mielenrauhassa.